Työntekijä ei sano, mitä tarkoittaa

Minulla on tapana coaching-istunnoissa kysyä suoria kysymyksiä. Tarkoitus on päästä nopeammin asian ytimeen. Kerran aloitin kysymyksellä: kerro, mitä sinä haluat. Vastapäätä oleva henkilö kiemurteli hetken vaivaantuneena ja sanoi: mitä haluat minun vastaavan?

Työelämässä tämä on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Useimpiin tilanteisiin on ”oikeana” pidetty tapa vastata. Työhaastattelussa kaikki ovat tiimihenkisiä, sosiaalisia ja ahkeria. Treffisivustoilla vierailee vain rehellisiä, huumorintajuisia ja urheilullisia henkilöitä. Kenenkään myymissä palveluissa ei ole huonoja puolia. Ja yritysjohdon ajamat muutokset ovat aina paitsi välttämättömiä, myös kaikin puolin onnistuneita.

Totuuden voi sanoa monella tavalla, eikä kaikkea aina kannata kertoa. Mutta jos jokainen sanoo vain sen, minkä uskoo toisen haluavan kuulla, kukaan ei sano mitään.

Vuosia sitten aloittelevana esimiehenä tiimissäni oli ihminen, joka kertoi haluavansa oppia uutta ja saada lisää vastuuta. Otin asiakseni etsiä hänelle haastavan projektin, jossa hän voisi näyttää kyntensä. Puoli vuotta myöhemmin projekti oli yhä alkutekijöissään ja henkilö irtisanoutui. Lähtökeskustelussa hän totesi, että onpa valtava helpotus, ettei uudessa työssä tarvitse tehdä sellaista, mitä ei osaa, vaan saa keskittyä omiin vahvuuksiinsa.

Sama ongelma vaivaa kyselytutkimuksia. Kyselyihin saa monesti totuuden sijasta niitä vastauksia, jotka kuulostavat paremmalta. Toisaalta se ei ole ihme, sillä monesti kysymykset ovat johdattelevia ja sisältävät vihjeen halutusta vastauksesta.

Eräässä yrityksessä oli suuri vaihtuvuus ja paljon ristiriitatilanteita. HR oli ymmällään, koska henkilöstötutkimuksen tulokset olivat hyvät. Katselimme yhdessä kysymyksiä ja totesimme, ettei kysely sisältänyt ainoatakaan kysymystä työpaikan ilmapiiristä, ihmissuhteista tai viestinnästä. Sieltä oli kuulemma siivottu pois sellaiset kysymykset, joihin saadaan musta tuntuu -vastauksia. Siis toisin sanoen ne asiat, jotka useimmiten vaikuttavat työssä viihtymiseen. Toisaalta ehkä ei kannata kysyä lainkaan, jos ei ole valmis tekemään asioille mitään. Tasaisesti laskeva vastausaktiivisuus ei välttämättä kieli kiireestä, vaan menetetystä uskosta kyselyjen vaikuttavuuteen.

Joskus ihmisen aitoa mielipidettä on vaikea saada silloinkin, kun sitä vilpittömästi pyytää. Ehkä toinen ei tiedä itsekään. Todennäköisesti kysymys on kuitenkin luottamuksesta. Ilman luottamusta ei selviä, mitä toinen todella ajattelee. Toinen haaste liittyy kysymystekniikkaan. Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että mitä täsmällisempää tietoa yrittää saada, sitä johdattelevampia kysymyksistä tulee. Entä jos mentäisiin vastavirtaan ja kysyttäisiin asioita eri tavalla? Entä jos vältettäisiin valmiita vaihtoehtoja ja haettaisiin erilaisia näkökulmia ja annettaisiin ihmisten itse sanoittaa kokemuksiaan? Eräs ystävä kertoi aloittavansa innovaatiotyöpajat kysymällä: Jos saisitte tehdä vallankumouksen työpaikallanne ja muuttaa mitä tahansa, mitä tekisitte? Energia on kuulemma uskomaton, kun kysymys ei sisällä oikeaa vastausta.

Sini Vikkula

Ihmisten ja yhteisöjen uudistuminen on lähellä sydäntämme. Vimma konsultoi, valmentaa ja coachaa yksilöitä ja ryhmiä sujuvampaan arkeen. Lisää: www.vimmacc.fi

Vastaa

Kaikki pyydetyt kentät ovat pakollisia. Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

Tätä artikkelia ei ole vielä kommentoitu.