Johtaja onkin orja?

Ystäväni harmitteli pitkään esimiehensä käytöstä, kunnes pääsi työnohjaukseen. Ensimmäisellä kerralla hän sai tehtäväksi kuvata hyvän esimiehen ominaisuudet. Innostuneena hän kirjoitti pitkän listan. Ohjaaja luki nyökytellen, nosti sitten katseensa paperista ja tokaisi: tämähän on Jumala.

Viime aikoina on puhuttu palvelevasta johtamisesta, jossa esimiehen rooli nähdään alaisten työnteon tukijana. Äskettäin Suomen Akatemian rahoittama tutkimus Positive Mind havaitsi palvelevan johtamisen suojaavan työntekijöitä uupumukselta.

Kuka suojaisi esimiehiä uupumukselta? Johtamiskirjallisuudessa seikkailee älykäs, vuorovaikutteinen, empaattinen ja joustava mielikuvitusjohtaja, jolla on aina aikaa. Vapaa-aikanaan hän kuntoilee, syö terveellisesti, kehittää resilienssiään ja pohtii reflektoiden omaa käytöstään ja sen vaikutusta muihin.

Arjessa harva johtaja tekee ainoastaan esimiestyötä, vaan tasapainottelee ihmisten johtamisen, muiden tehtäviensä ja muun elämänsä välillä. Vuosien mittaan olen tavannut ihmisiä, jotka eivät sovellu lainkaan ihmisten johtajiksi ja monia, joiden johtamistaidoissa on paljon kehitettävää. Määrä on silti pieni verrattuna niihin esimiehiin, jotka yrittävät parhaansa epärealististen odotusten ristitulessa. Ei ihme, ettei esimiestehtäviin enää ole tunkua.

Palvelevan johtamisen tavoitteena on luoda parhaat edellytykset työnteolle. Toisaalta palvelevasta johtamisesta puhuminen luo odotuksia, joiden lunastaminen ei aina käytännössä onnistu. Tarpeet ovat suuremmat kuin resurssit. On myös niitä, joille mikään ei riitä. Usein henkilöt, joihin on eniten aikaansa panostanut, ovat kaikkein tyytymättömimpiä. Missä kulkee raja?

Yrittäessään täyttää kohtuuttomia odotuksia johtajat luovat itselleen tarpeetonta ristiriitaa. Toiset ajautuvat palvelukierteeseen. Kun ovi on aina auki ja kynnys matala, osa ihmisistä hakee apua niihinkin ongelmiin, jotka olisivat voineet ratkaista itse. Näin palveleva johtaja luo ympärilleen opittua avuttomuutta oman hyvinvointinsa kustannuksella.

Yksi tavallisimpia esimiestyön uskomuksia on, että on aina oltava tavoitettavissa. Useimmiten riittää, että ihmiset tietävät koska esimies on tavoitettavissa. Ero ei ole semanttinen, vaan keskeinen oman jaksamisen kannalta. Jatkuvat ennakoimattomat keskeytykset tekevät työn ja ajankäytön hallinnasta mahdotonta.

Eräs johtaja toimi asiantuntijana ja yksikön esimiehenä. Asiantuntijatyön vaatimukset veivät valtaosan ajasta. Työntekijät olivat tyytymättömiä ja vaativat esimieheltä lisää huomiota. Uupumuksen partaalla taiteillut johtaja kyseli ihmisten toivomuksia, teki laskutoimituksen ja totesi, että viikon työaika pitäisi tuplata, jotta täyttäisi edes minimitoiveet. Ehdotin, että hän kuvaisi tilanteen työntekijöille ja kertoisi, etteivät odotukset ole realistisia. Hän katsoi minua pitkään ja kysyi: saako niin sanoa?

Kukapa ei haluaisi olla hyvä työssään. Mutta kun rima nousee liian korkealle, ei johtaja enää saa olla ihminen. Uupumisen syyt johtavat suorittamisen sylttytehtaalle. Ehkä kaikille tekisi hyvää entisellä työpaikallani harrastettu esimieskierto. Puolin ja toisin on avartavaa vaihtaa välillä roolia. Hyvään johtamiseen pitää pyrkiä, mutta sen vastinpari on ymmärrys siitä, mikä on realistista ja vastuun ottaminen omasta työstä. Ilman niitä palveleva johtajuus on vain uusi orjuuden muoto.

Sini Vikkula

Ihmisten ja yhteisöjen uudistuminen on lähellä sydäntämme. Vimma konsultoi, valmentaa ja coachaa yksilöitä ja ryhmiä sujuvampaan arkeen. Lisää: www.vimmacc.fi

Vastaa

Kaikki pyydetyt kentät ovat pakollisia. Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

Tätä artikkelia ei ole vielä kommentoitu.