Ottaisitko tarinat todesta?

”Kun tuntuu ettei ne siellä johtoryhmässä ymmärrä pätkääkään mitä me oikeasti tehdään.”

Lounasseurani, modernin asiantuntijaorganisaation kauluspaitainen keskijohtaja, pääsi yllättämään minut toden teolla. Onko klisee toteuttavan tehtaan kokoonpanolinjan duunareiden ja kulmahuoneiden herrojen välisestä kuilusta totta nyt myös asiantuntijaorganisaatioissa?

Valitettavan usein on.

Haetaan vauhtia. Narratiivitutkijan ja -konsultin David Snowdenin mukaan kompleksisessa ja jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä ei enää voi onnistuneesti johtaa perinteisellä kokemuspohjaisella ”näin me sen ennenkin teimme” -menetelmällä.

Kokemuspohjainen päätöksenteko voi onnistua vain silloin, kun voimme vankasti todentaa asioiden syy-seuraussuhteet. Mutta kuinka moni päätöksentekotilanne on enää tällainen?

Seuraussuhteiltaan vaikeasti ymmärrettävässä johtamistilanteessa – eli muutoksessa – olennaisinta on Snowdenin mukaan jakaa kaikkien osapuolien kanssa ymmärrys tilannekuvasta. Hyvän esimerkin tarjoavat erilaiset kriisit, joiden keskellä toimiminen olisi mahdotonta ilman yhteistä kommunikaatiota ja ymmärrystä siitä, missä mennään.

Myös arkikokemus osoittaa, että yhteisen tilanneymmärryksen vajavaisuus on usein merkittävin muutoksen este.

Tuttu tilanne: bisnes ei suju. Johto pohtii ongelmaa. Tuttu pieni porukka (”hyvä tiimi!”) hahmottaa tilanteen nopeasti, jopa rutiinilla – johdolla on yhteinen tarina. Ongelma tulkitaan muutaman vanhan tilanteen toisinnoksi, tehdään päätökset vauhdilla (”bisneshän liukenee alta!”) ja tehdään toimeenpanosuunnitelma.

Keneltäkään ei kysytä mitään. Tai jos kysytäänkin, kysytään usein ainoastaan liian yksityiskohtaisilla kysymyksillä, jotka tuottavat halutut vastaukset. Pahimmassa tapauksessa ihmisiltä kysytään vain näön vuoksi, osallistamisen riemusta. Asiakkailtakin kysytään, mutta lähinnä tietysti siksi, että heidät halutaan kysymällä pitää tyytyväisenä.

Satoja tai tuhansia kertojilleen tosia tarinoita jää kuuntelematta.

Pian johto jo valuttaa ihmisille uusia organisaatiomalleja, työkaluja ja ratkaisuja. Riviasiantuntija ihmettelee, mihin nämä ratkaisut oikeastaan pitäisi omassa arkityössä ripustaa. Kaikki turhautuvat, mitään ei tapahdu, tulos sakkaa ja muutos epäonnistuu. Tilanteen yhteinen jakaminen unohdettiin.

Vasta kun johdossa uskalletaan ymmärtää, kuinka ihmiset tarinoivat organisaation menneisyyttä ja nykytilaa, voidaan saavuttaa yhteinen tilanneymmärrys ja yhteisen tarinan alku. Tämä vuorovaikutus avaa muutokselle mahdollisuuden: luottamuksen ilmapiirissä uskalletaan kokeilla, oivalletaan uutta ja hyödynnetään kaikki mahdollinen osaaminen.

Yhteisesti jaetut tarinat ovat kehittymisen juuristo. Ilman niitä menestyy vain tuurilla.

Sari Siikasalmi

Kuva: ”Creative Commons Space and People” by Don McCullough is licensed under CC BY 2.0

Ihmisten ja yhteisöjen uudistuminen on lähellä sydäntämme. Vimma konsultoi, valmentaa ja coachaa yksilöitä ja ryhmiä sujuvampaan arkeen. Lisää: www.vimmacc.fi

Vastaa

Kaikki pyydetyt kentät ovat pakollisia. Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

Tätä artikkelia ei ole vielä kommentoitu.